TIETOA STT:N PALVELUISTA
Historia
STT:n uutisia
Monet sukupolvet ovat ehtineet kuulla tämän tutun käsitteen radiosta. Niin, Suomen Tietotoimisto on suuren yleisön keskuudessa ollut tunnettu ennen kaikkea radiouutisistaan. Nykyään STT:n uutisia ei enää kuulla Yleisradion kanavilla. Monilla kaupallisilla kanavilla STT:n radiouutistoiminta jatkuu edelleen.
STT on kuitenkin ollut aina paljon muuta kuin vain radiouutiset. Koko yhtiökin sai alkunsa jo kymmeniä vuosia ennen kuin Suomessa edes kuultiin radiolähetyksiä. Mikä STT sitten oikein on ollut?
Nuori lennätinvirkailija ja toimittaja Woldemar Westzynthius huomasi 1880-luvulla nykykielellä ilmaistuna oivan markkinaraon: Suomesta puuttui uutistoimisto. Kukin lehti hankki tuolloin itse kaikki uutisensa. Suurilla lehdillä saattoi olla varaa jopa ulkomaankirjeenvaihtajiin. Pienet lehdet sen sijaan saksivat niin kotimaan- kuin ulkomaanuutisiakin suurista lehdistä enemmän tai vähemmän vanhentuneina.
Westzynthiuksen perusajatuksena oli, että ”päivittäisen sanomalehden ehkä tärkein tehtävä on niin nopeasti ja huolellisesti kuin mahdollista antaa tietoja kaikista niistä tapahtumista, jotka ovat tärkeitä julkisessa elämässä tai lehden lukijoille”.
Koska Suomessa oli jo varsin kattava lennätinverkko, yksi toimisto saattaisi hänen mielestään hoitaa uutisten hankinnan lehtien puolesta. Ajatus ei sinänsä ollut Westzynhiuksen oma; esimerkin hän oli saanut muualta Euroopasta.
Westzynthius sai luvan aloittaa uutisten toimittamisen lehdille lennättimen avulla, ja 1. marraskuuta 1887 Suomen Sähkösanomatoimisto aloitti toimintansa. Tuota päivää pidetään myös Suomen Tietotoimiston toiminnan alkuna.
Westzynthiuksen hanke osui hyvään maaperään, ja toimisto sai pian asiakkaikseen melko suuren osan Suomen päivälehdistä. Sähkösanomatoimiston ensimmäinen kotimaan uutinen 1. marraskuuta kertoi Turussa pidetystä Suomen talousseuran vuosikokouksesta. Ensimmäisessä ulkomaanuutisessa kerrottiin laulajatar Jenny Lindin kuolleen Lontoossa.
Toimiston tehtäväksi tuli siten uutisten tuottaminen ja välittäminen sanomalehdille. Tämä on edelleenkin STT:n toiminnan kivijalka.
Sortovuosina toiminta vaikeaa
Suomen Sähkösanomatoimiston työ ei kuitenkaan ollut mitenkään auvoista. Arvostelua herätti mm. se, että tärkeitä uutistapahtumia jäi hoitamatta. Westzynthius myi toimiston vuonna 1894 ja keskittyi muihin toimiin.
Uuden omistajan Uno Wasastjernan johdollakin toimisto koki kovia. Sortovuosina Suomessa lakkautettiin lehtiä, ja vuonna 1902 vuorossa oli myös Suomen Sähkösanomatoimiston lakkauttaminen. Syynä lakkauttamiseen oli lähinnä se, että toimisto oli katkaissut yhteydet Pietarin sähkösanomatoimistoon. Wasastjerna ei kuitenkaan lannistunut. Hän osti muutamaa vuotta aiemmin perustetun Suomen Uutistoimiston ja jatkoi sen avulla vanhan toimistonsa työtä.
1910-luvulle tultaessa Suomessa toimi Suomen Uutistoimiston lisäksi kaksi muuta uutistoimistoa: Sanomalehtien Tietotoimisto ja Itä-Suomen Uutistoimisto. Kilpailu oli kovaa, ja pian ilmeni, ettei kolmelle uutistoimistolle ole Suomessa riittävästi markkinoita. Vuonna 1915 Suomen Uutistoimisto ja Sanomalehtien Tietotoimisto yhdistettiin. Yhdistynyt toimisto sai nimen Suomen Tietotoimisto (STT).
STT:n osakkeet olivat yksityisten kansalaisten omistuksessa. Myöhemmin monimutkaisen operaation kautta omistajiksi tulivat näiden kansalaisten johtamat osakeyhtiöt. Käytännössä STT:n omisti neljä keskeistä lehtitaloa.
STT:n toiminta keskeytyy
Venäjällä vuonna 1917 tapahtuneet vallankumoukset vaikeuttivat STT:n työtä. STT:n yhteydet ulkomaille olivat pitkään käytännössä poikki. Suurimman vastoinkäymisen aiheutti tammikuussa 1918 alkanut sisällissota Suomessa. STT:n toiminta jouduttiin keskeyttämään kokonaan. Keväällä toimitus jatkoi vaivalloisesti työtään. Koko toimisto oli lakkautusuhan alla, mutta omistajat kuitenkin päättivät yrittää vielä kerran.
Tässä vaiheessa alkoi myös STT:n tiivis yhteistyö valtiovallan kanssa. Jo kesällä 1918 STT oli toiminut uuden valtiojohdon äänitorvena ulkomaille. Suomen Virallisen Uutistoimiston perustaminen muutti tilannetta niin, että STT:n piti entisestään supistaa toimintaansa. Virallisen Uutistoimiston toiminta loppui kuitenkin lyhyeen. Myös Itä-Suomen Uutistoimisto havaitsi pian toimintansa kannattamattomaksi. Näin STT:lle ei jäänyt enää todellista kilpailijaa uutistoimistokentällä.
STT:n ja valtiovallan suhteissa merkittävä virstanpylväs on vuonna 1920 solmittu sopimus valtioneuvostouutisten toimittamisesta lehdille. Sopimuksella STT sai yksinoikeuden valtioneuvostouutisiin. Sopimusta noudatetaan soveltuvin osin edelleen. Yksinoikeudesta tosin on luovuttu jo vuosikymmeniä sitten.
Valtiolta avustusta
Vaikkei STT:llä ollutkaan enää mitään todellista kilpailijaa, ei sen toiminta ollut kuitenkin mitenkään kannattavaa. Omistajat eivät halunneet liiemmälti panostaa toimistoon. Jatkuvassa rahapulassa STT joutui turvautumaan toistuviin asiakasmaksujen korotuksiin. Vuosikymmeniä STT sai myös valtiolta avustusta toimintaansa. 1950-luvulla ”avustus” tosin muuttui ”korvaukseksi” valtiolle tehdyistä palveluksista. STT:n ja valtion melko läheinen suhde oli syynä siihen, että STT miellettiin pitkään ”puoliviralliseksi” uutistoimistoksi.
Vuosi 1926 on STT:n historiassa merkittävä. Yleisradio aloitti toimintansa, ja ulkomailta saatujen esikuvien mukaisesti radion uutistoiminta annettiin kansallisen uutistoimiston harteille. Aluksi STT:n uutisia lukivat radiokuuluttajat. Sittemmin ääneen tulivat STT:n omat toimittajat. Jotkut heistä ovat jääneet etenkin varttuneen väen mieliin legendaarisina radioääninä. Yleisradio aloitti omat uutislähetyksensä vuonna 1965. Niiden rinnalla STT:n uutisia kuultiin Ylen kanavilta 2000-luvun puolelle saakka. Yleisradion uutispalvelusopimus STT:n kanssa päättyi vuoden 2006 lopussa.
Yleisradio tuli myös STT:n omistajaksi pienellä osuudella 1940-luvulla. Tuolloin yhtiön omistuspohjaa laajennettiin muutoinkin. Seuraavan kerran omistuspohjaa laajennettiin 1960-luvulla. STT on kuitenkin aina ollut pääasiassa yksityisten lehtitalojen omistuksessa.
Legendaarisia johtajia
STT:llä on ollut legendaarisia johtajia. Filosofian tohtori E. A. Berg johti taloa vuodesta 1927 peräti vuoteen 1960. Hänen kaudellaan STT vakiinnutti asemansa suomalaisen lehdistön luotettavana palvelijana.
Legendaarinen oli myös Bergin seuraajaksi tullut valtiotieteen tohtori, kommodori Kullervo Killinen. Hänen kautensa ehkä merkittävin muutos oli, että STT:hen perustettiin ulkomaantoimitus. Siihen asti STT oli saanut ulkomaisten uutistoimistojen uutiset pääasiassa Ruotsin uutistoimistolta TT:ltä ruotsin kielellä. 1960-luvulta saakka STT on saanut uutisensa kansainvälisiltä uutistoimistoilta suoraan.
Tekninen kehitys
STT:n tekninen kehitys on kulkenut yhtä jalkaa viestintätekniikan kehityksen kanssa. Pitkään uutisten välityskanavana oli lennätin. Puhelintekniikan kehittyminen toi 1920-luvun lopulla mukaan ulkomaanpuhelut. Seuraavan vuosikymmenen uutuus oli langaton Hell-kaukokirjoitin. Tämä tosin oli hyvin epäluotettava väline. 1940-luvulla kaapelikaukokirjoittimet valtasivat alaa uutisvälityksessä.
Uutisten toimittaminen asiakkaille oli kuitenkin hidasta ja vaivalloista. Pääkaupunkilehdet saivat suurta etua siitä, että lähetit liikkuivat ympäri kaupunkia jakamassa uutisliuskoja asiakkaille. Muualla maassa uutisia välitettiin mm. STT:n paikallistoimistojen kautta. Esimerkiksi 1950-luvulla suurimmat asiakkaat saivat uutiset kaukokirjoittimella. Pienemmille asiakkaille uutiset luettiin puhelimessa. Joillekin lehdille uutisliuskat lähetettiin linja-autoilla.
Tietotekniikan huima kehitys alkoi näkyä 1970-luvulla. Uudet tietokoneet mahdollistivat entistä suuremman lähetysnopeuden. Suuri uutuus oli myös kaukoladonta. Lehdet saivat uutiset STT:n linjoilla valmiiksi ladottuina.
STT:n toimittajat saivat ensimmäiset näyttöpäätteensä pöydilleen 1980-luvun puoliväliin mennessä. Epäluulo uusia välineitä kohtaan oli kuitenkin melkoinen. Siksi työnantajan ja työntekijöiden kesken sovittiinkin erikseen näyttöpäätekorvauksesta.
Olympiavuodesta 1952 Helsingissä saattoi kuunnella STT:n uutisia soittamalla puhelinuutisiin. Myöhemmin tämä palvelu levisi laajemmallekin. Nykyisin arkipäivää ovat kännyuutiset ja monenmoisissa eri tietoverkoissa luettavat ja kuultavat uutiset. STT oli käynnistämässä sekä maailman ensimmäistä SMS-uutispalvelua että wap-uutispalvelua.
Luotettava uutistoimisto
STT:hen on kautta aikojen liitetty adjektiivi luotettava. Takavuosina sama uutinen miellettiin luotettavammaksi, kun se luettiin STT:n studiosta eikä Yleisradion studiosta. Tähän lienee vaikuttanut STT:n radiouutisten tuolloinen vanhahtava tyyli. Luotettavuuden taustalla on kuitenkin ollut se, että STT on välttänyt ottamasta kantaa uutisissaan. Tämä taas on merkinnyt, että silloin tällöin STT:n uutisia on pidetty kuivahkoina.
Muutaman kerran STT:n luotettavuus on kuitenkin ollut koetuksella. Nämäkin ovat kuitenkin poikkeustapauksia.
Valtiovallan hampaisiin STT joutui maaliskuussa 1940 talvisodan loppuvaiheissa. Bergin määräyksestä STT kertoi Ruotsin uutistoimistolle TT:lle saamansa tiedon, että eduskunnan ulkoasiainvaliokunta oli ilmeisesti hyväksynyt Neuvostoliiton rauhanehdot. Tuolloin Suomen valtuuskunta kävi vielä neuvotteluja Moskovassa.
Berg ja kaksi toimittajaa tuomittiin maanpetoksesta. Tuomioita lievennettiin niin, että vain Berg sai lopulta vankeustuomion: hän istui kaksi kuukautta vankilassa.
STT joutui myös varsinaiseen pyörteeseen yleislakon aikana maaliskuussa 1956. STT:n radiouutiset olivat ainoa kanava, josta kansa saattoi saada jotain tietoa lakkotilanteesta. Etenkin poliittinen vasemmisto arvosteli STT:tä rankasti puolueellisuudesta. Liioin sosiaalidemokraattinen pääministeri K. A. Fagerholm ei ollut tyytyväinen STT:n toimintaan. On ilmeistä, että arvostelussa oli myös perää.
Kolmas näkyvä yhteenotto on vuodelta 1999, kun STT kertoi urheilu-uutisissaan dopingin käytöstä Suomen hiihtomaajoukkueessa. Kyseessä oli yksi vuoden suurimmista kohu-uutisista. STT hävisi seuranneen oikeudenkäynnin, koska se ei pystynyt todistamaan väitettään.
Tapaus nostatti ennen näkemättömän arvostelun STT:tä kohtaan. Arvostelua tosin vedettiin takaisin vuoden 2001 MM-hiihtojen dopingtapausten jälkeen
Myöhemmin Suomen maajoukkueen valmentaja tuomittiin petoksen yrityksestä. Perusteena oli se, että hän todisti aikoinaan STT:tä vastaan ja väitti, että dopingia ei tuolloin Suomen hiihtomaajoukkueessa käytetty.
Tulostettava versio